Olen nyt palannut Kanarian lomalta ja voin sanoa että leikkaus ei vaikuttanut lomaani millään tavalla. Bikineissä keikistellessäni en missään vaiheessa edes muistanut, että minulla mitään arpia olisikaan. Joten jos joku pohtii uskaltaako 2 kk leikkauksen jälkeen lähteä rantalomalle/lomalle ylipäätään niin niin mielestäni kannattaa ehdottomasti. Toki toipumisajat voivat olla yksilöllisiä, mutta itse olisin voinut mennä aikasemminkin.
Yksi asia lomalla kuitenkin tuli yllätyksenä: uiminen. Uidessahan käytetään melko paljon rintalihaksia (ainakin RINTAuinnissa) ja kuten ikäväkseni hotellin uima-altaan syvässä päädyssä huomasin uiminen oli yllättävän vaikeaa, ihan kuin en olisi kunnolla edes osannut uida. Pitäisi ehkä käydä jossain vaiheessa uimassa uimahallilla jotta saisi tämänkin puolen kuntoutettua. Nyt uiminen oli varsin ikävän tuntuista.
Olen ehtinyt käyttää sinkkisalvaa arville parin viikon ajan ja mielestäni se on ihan hyvä arpivoide. En tiedä onko kyseessä placebo efekti vai onko arvet oikeasti lähteneet hieman haalenemaan, mutta tyytyväinen olen kuitenkin. Eihän tuo tökötti juuri mitään maksanut ja ainakaan mitään haittaakaan siitä ei ole ollut, joten enpä tässä kokeilussani mitään menetäkkään.
Hei,
VastaaPoistaHienoa kuulla, että olet toipunut noin hyvin. Olen kanssasisaresi ja löysin tämän blogin juuri. Itse olen 34-vuotias saman geenivirheen kantaja ja kävin saman leikkauksen läpi viime elokuussa. Helmikuussa leikattiin munasarjat ja kohtu.
Miten olet päässyt sinuiksi tämän geenivirheen kanssa? Itselläkin se kummittelee mielessä lähes joka päivä. Minulle tämä on ollut rankkaa. Elän ikäänkuin jatkuvassa pelossa, että mitä sitten iskee? Ihosyöpää minulta on leikelty, mutta poistetut rinnat, munasarjat ja kohtu olivat "puhtaat".
Itse en oikeastaan ajatteli geenivirhettä enää lainkaan nyt kun riski sairastua rintasyöpään on käytännössä olematon. Toki munasarja kontrolleissa pitää käydä edelleen ja munasarjasyövän riski on edelleen olemassa, mutta jotenkin en osaa sitä pelätä ollenkaan. Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen päätökseeni mennä tuohon ennaltaehkäisevään leikkaukseen että sen myötä katosi kaikki huoli tulevaisuudesta :).
PoistaTodella hienoa, että pystyt elämään tuollaisella asenteella. Minullakin oli tuon massiivisen operaation jälkeen helpottunut olo, joskin haavojen kiinni menemisessä meni 8 kuukautta (tulehtuivat pahasti ja parantuminen kesti). Nyt sitten uusien ongelmien ilmaannuttua, pelkotilat palasivat. Niiden kanssa taistelen koko ajan.
PoistaMukavaa kesää sinulle!
Hei!
PoistaOlen myös samaisen brca2-geenivirheen kantaja,39v. Sain tietää asiasta n.4 vuotta sitten. 2 vuotta sitten magneetikuvauksissa näkyi oikeassa rinnassa joku "outo tumma kohta" ja vaikka neulanäytteissä ei mitään syöpään viittaavaa silloin ollutkaan,tuo kohta poistettiin varmuuden vuoksi leikkausella. Elämä jatkui,kävin sovitusti kontrolleissa,kunnes nyt taas tämän vuoden tammikuussa taas joku tumma varjostuma oikeassa rinnassa. Otettiin neulanäytteet ja oli aika piinaavaa odottaa taas tuloksia,vaikkei onneksi mitään pahanlaatuista ollutkaan.
Tämän jälkeen olen alkanut vakavasti harkita rintojenpoistoleikkausta,koska on aika stressaavaa säikähdellä kerta toisensa jälkeen. Asia on edennyt jo niin,että olen ensi viikolla menossa tapaamaan plastiikkakirurgia. Vaikka olenkin jo tavallaan päättänyt,että leikkaus tehdään,niin kyllä tässä on unettomia öitä vietetty ja mietitty,mihin sitä on ryhtymässä...lähinnä toipuminenhan tässä eniten pelottaa. Onkin ollut erittäin mielenkiintoista lukea tätä blogia ja hienoa,että sinulla Anna kaikki on mennyt noin hienosti :)
Omassa tapauksessani uudet rinnat tehtäisiin omasta kudoksesta,oma lääkärini ainakin tätä suositteli. Mutta uskon,että olen varmasti viisaampi,kun käyn nyt kirurgin kanssa keskustelun.
Kiva kuulla, että blogista on ollut iloa. Aloitinkin koko blogin kirjoittamisen sen takia, että itse ennen leikkausta ja ennen päätöksentekoa olisin halunnut saada enemmän tietoa muiden kokemuksista, mutta mistään ei oikein löytynyt mitään. Onneksi siskoni kävi samaisessa leikkauksessa vuosi ennen minua, joten tiesin suunnilleen mitä odottaa, mutta kaikilla ei ole tätäkään etua.
PoistaHei, minkälaiset arvet ja missä kohti rintoja leikkauksesta jäi?
VastaaPoistaArvet kulkevat kainalosta rinnan keskelle ja hailakasti näkyvät edelleen ja varmaan loppuelämänkin, mutta ei mitenkään häiritsevästi.
PoistaKiitos vastauksesta ja blogista ylipäätään. Itsellä sama edessä ja kovasti jännittää.
VastaaPoista