Lääkärintarkastus

Minulla oli tänään lääkärintarkastus rasvansiirtoleikkaukseeni liittyen ja kaikki oli kuten piti. Mustelmaa on edelleen, samoin turvotusta, mutta se on ihan normaalia. Kainalon rasvanottokohdan paukamakaan ei ollut mitään, ilmeisesti nestettä kertynyt leikkauksen johdosta ja se paranee itsekseen. Seuraavan ajan sainkin sitten kolmen kuukauden päähän ja silloin katsotaan onko tarvetta vielä toiselle rasvansiirrolle.

Tukihousut

Tukihousujen ostaminen on osoittautunut yllätävän suureksi haasteeksi. Ostin luonnollisesti jo ennen leikkausta jonkinnäköiset pöksyt, mutta en kokenut niiden olevan tarpeeksi tukevat, joten yritin käydä ostamassa toisia. Se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi, sillä tukihousut ovat järjestäin melko isoja (mikä nyt on aika loogista, eihän laihat yleensä kaipaa tukihousuja) ja näin ollen pienimmät koot olivat 38 ja itse olisin tarvinnut 36. Sen lisäksi tukihousut tukivat enemmän vatsaa ja takapuolta, kun itse tarvisin tukea nimenomaan reisille. Ostin nyt kuitenkin yhdet 38 housut edellisten kaveriksi, koska houduja pitää kuitenkin käyttää se 2-4 viikkoa ja siinä ajssa pöksyjä haluaa jo pestä välillä.

Päivä rasvansiirron jälkeen

Ah, kuinka ihanaa olikaan nukkua yö omassa sängyssä! Reidet ovat mukavan mustelmaiset, myös rinnoissa on kevyttä tummentumaa, mutta muuten kaikki on ok. Mitenkään hirveän kipeäksi en oloani ole tuntentenut, juuri siltä tuntuu miltä voisi kuvitella kun on koko reiden kokoinen mustelma.

Ostin ennen leikkausta jonkinnäköiset tukihousut, mutta en ole ihan täysin vakuuttunut niiden tehosta. Noh, ei voi mitään, parempiakaan en tähän hätään saanut, joten näillä mennään. Burana riittää mainiosti pitämään säryt aisoissa ja ihan normaalisti olen voinut oleskella kotona. Kävinpä perheeni kanssa ostoksillakin eikä mitään ongelmia ollut senkään suhteen.

Rasvansiirtoleikkaus

Eilen olin sitten siinä rasvansiirtoleikkauksessa ja kaikki meni onneksi hyvin. Aamulla minun piti olla sairaalassa kahdeksalta, mutta jouduin odottelemaan aulassa 1½ tuntia ennen kuin minut ohjattiin huoneeseen, hooh. Luonnollisesti en ollut aamulla saanut syödä enkä juoda mitään, joten odottelu nälkäisenä oli suhteelliseen tylsää.

Joka tapauksessa siinä puoli kymmenen aikaan pääsin huoneeseen, jossa vaihdoin päälleni sairaalavaatteet. Huoneeni oli kahden hengen huone, josta toinen asukas oli jo viety leikkaukseen päästyäni sinne. Siellä olikin jälkeen sitten luvassa odottelua huoneessa tunnin verran, jolloin sain esirauhoittavat ja särkylääkettä. Ja kuinkas ollaakkaan vieläkin jouduin odottelemaan ja siinä yhdentoista jälkeen lääkärini tuli vihdoin piirtelemään minuun kuvia leikkausta varten ja kuvasi minua sekä ennen että jälkeen piirtelyn.

Vielä jouduin jonkin aikaa odottelemaan, mutta siinä kahdentoista maissa pääsin vihdoin lähtemään leikkaukseen. Toisin kuin edellisellä kerralla minut vietiin ensin heräämöön, jossa pötköttelin pedissä ja minuun asennettiin tippa, mitattiin verenpainetta yms. Sieltä sitten siirryin leikkaussaliin, jossa kiipesin leikkauslaverille. Vuoden takaisessa leikkauksessa kaikki tapahtui todella nopeasti ja hupsista hei olin heti untenmailla, mutta nyt kaikki tehtiin kaikessa rauhassa, asetettiin anturoita, yms. Pian kuitenkin paikalle tuli anestesialääkäri, joka laittoi ensin tipan kautta jotain esilääkitystä samalla kun hengittelin happinaamarista happea. Sitten lääkäri sanoi laittavansa nukutusaineen ja toivotti hyvi unia.

Seuraavaksi heräsinkin heräämöstä ja palelin todella kovasti, joten minulle laitettiin jonkinnäköinen lämpöpeite, johon vielä iso putki puhalsi lämmintä ilmaa. Siinä lämmössä olikin sitten mukava pötkötellä. En tuntenut oloani mitenkään kovin kipuiseksi, mutta sain kuitenkin kipulääkettä kahteen otteeseen heräämössä. Aika heräämössä oli kuitenkin melko tylsää, toki tuli torkuttua koko ajan, mutta mitenkään uneen en päässyt ja toljottelin vain kelloa odottaen, että pääsisin osastolle. Vihdoin puoli seitsemän aikaan noutaja tuli.

Ehdin juuri näpytellä huoneestani viestin miehelleni, että pääsin nyt osastolle, ja samassa hänen päänsä tupsahtikin ovesta. Istuskelin sängyllä hetken aikaa, mutta oloni tuli todella heikoksi, joten menin takaisin pitkäkseni. Olin vielä melko väsynyt, joten en ollut kovinkaan hyvä keskustelukumppani. Pian onneksi sain huoneeseen myös ruokaa, minulla nimittäin oli aivan uskomaton nälkä ja ahmin ruokani ahnaasti. Pian ruokailun jälkeen mieheni joutuikin lähtemään, koska vierailuaika päättyi ja minä jäin sängylle pötköttelemään.

Huoneeni toinen asukas oli jo tuotu huoneeseen leikkaukseni aikana, ja hän oli todella kipuinen ja valitteli kovasti. Hänelle oli tehty rintojenpoistoleikkaus venytystekniikalla siten, että tässä leikkauksessa hänelle oli laitettu venykkeet ja ilmeisesti kipeää teki. Onneksi itse sain kaiken kerralla enkä missään vaiheessa joutunut kärsimään kovista kivuista (en ensimmäisessä leikkauksessa enkä tässäkään)!!

Pääsin kuin pääsinkin kotiin onneksi vielä samana iltana, mikä oli aivan mahtavaa! Kotona olin noin puoli yhdeksän aikaan illlalla, jolloin juuri sopivasti jäi aikaa iltapalaan, hetken televisionkatseluun ja sitten nukkumaan. Vaikka reidet olikin jonkin verran kipeät, eivät ne kuitenkaan haitanneet nukkumista lainkaan.

P.S Mitä vihasinkaan dreenien lisäksi erityisen paljon edellisessä leikkauksessa? Noh sitä veritulpanestolääkityksen pistämistä ja arvatkaas vaan, saanko taas kymmenen päivän ajan pistellä itseäni...

Huomenna rasvansiirtoon

Huomenna olenkin sitten menossa rasvansiirtoleikkaukseen, melko tarkkaan vuosi poistoleikkauksen jälkeen. Hieman jännittää lopputulos, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Viikon sairausloma on luvassa ja mahdollisesti yksi yö sairaalassakin, tosin toivon todella paljon, että sairaalaan ei tarvitsisi jäädä...

Vuosi kulunut leikkauksesta!

Jo vuosi on kulunut leikkauksesta, aika huisia! Edelleen olen erittäin tyytyväinen päätökseeni, en ole kertaakaan edes lievästi harmitellut leikkaukseen menoa. Kaikki on mennyt kertakaikkiaan niin hyvin, että minua ei haittaa tippaakaan, että tälläiseen olen edes joutunut!

Sairaalasta ei ole kuulunut mitään leikkauksen siirtoon liittyen, joten ilmeisesti leikkaus on go vaikka pieni pelko olikin, että se jouduttaisiin yskän takia siirtämään. Nyt tosin yskäkin on helpottanut, joten siinä mielessä ei leikkaukselle pitäisikään olla mitään estettä.