Rasvansiirtoleikkaus

Eilen olin sitten siinä rasvansiirtoleikkauksessa ja kaikki meni onneksi hyvin. Aamulla minun piti olla sairaalassa kahdeksalta, mutta jouduin odottelemaan aulassa 1½ tuntia ennen kuin minut ohjattiin huoneeseen, hooh. Luonnollisesti en ollut aamulla saanut syödä enkä juoda mitään, joten odottelu nälkäisenä oli suhteelliseen tylsää.

Joka tapauksessa siinä puoli kymmenen aikaan pääsin huoneeseen, jossa vaihdoin päälleni sairaalavaatteet. Huoneeni oli kahden hengen huone, josta toinen asukas oli jo viety leikkaukseen päästyäni sinne. Siellä olikin jälkeen sitten luvassa odottelua huoneessa tunnin verran, jolloin sain esirauhoittavat ja särkylääkettä. Ja kuinkas ollaakkaan vieläkin jouduin odottelemaan ja siinä yhdentoista jälkeen lääkärini tuli vihdoin piirtelemään minuun kuvia leikkausta varten ja kuvasi minua sekä ennen että jälkeen piirtelyn.

Vielä jouduin jonkin aikaa odottelemaan, mutta siinä kahdentoista maissa pääsin vihdoin lähtemään leikkaukseen. Toisin kuin edellisellä kerralla minut vietiin ensin heräämöön, jossa pötköttelin pedissä ja minuun asennettiin tippa, mitattiin verenpainetta yms. Sieltä sitten siirryin leikkaussaliin, jossa kiipesin leikkauslaverille. Vuoden takaisessa leikkauksessa kaikki tapahtui todella nopeasti ja hupsista hei olin heti untenmailla, mutta nyt kaikki tehtiin kaikessa rauhassa, asetettiin anturoita, yms. Pian kuitenkin paikalle tuli anestesialääkäri, joka laittoi ensin tipan kautta jotain esilääkitystä samalla kun hengittelin happinaamarista happea. Sitten lääkäri sanoi laittavansa nukutusaineen ja toivotti hyvi unia.

Seuraavaksi heräsinkin heräämöstä ja palelin todella kovasti, joten minulle laitettiin jonkinnäköinen lämpöpeite, johon vielä iso putki puhalsi lämmintä ilmaa. Siinä lämmössä olikin sitten mukava pötkötellä. En tuntenut oloani mitenkään kovin kipuiseksi, mutta sain kuitenkin kipulääkettä kahteen otteeseen heräämössä. Aika heräämössä oli kuitenkin melko tylsää, toki tuli torkuttua koko ajan, mutta mitenkään uneen en päässyt ja toljottelin vain kelloa odottaen, että pääsisin osastolle. Vihdoin puoli seitsemän aikaan noutaja tuli.

Ehdin juuri näpytellä huoneestani viestin miehelleni, että pääsin nyt osastolle, ja samassa hänen päänsä tupsahtikin ovesta. Istuskelin sängyllä hetken aikaa, mutta oloni tuli todella heikoksi, joten menin takaisin pitkäkseni. Olin vielä melko väsynyt, joten en ollut kovinkaan hyvä keskustelukumppani. Pian onneksi sain huoneeseen myös ruokaa, minulla nimittäin oli aivan uskomaton nälkä ja ahmin ruokani ahnaasti. Pian ruokailun jälkeen mieheni joutuikin lähtemään, koska vierailuaika päättyi ja minä jäin sängylle pötköttelemään.

Huoneeni toinen asukas oli jo tuotu huoneeseen leikkaukseni aikana, ja hän oli todella kipuinen ja valitteli kovasti. Hänelle oli tehty rintojenpoistoleikkaus venytystekniikalla siten, että tässä leikkauksessa hänelle oli laitettu venykkeet ja ilmeisesti kipeää teki. Onneksi itse sain kaiken kerralla enkä missään vaiheessa joutunut kärsimään kovista kivuista (en ensimmäisessä leikkauksessa enkä tässäkään)!!

Pääsin kuin pääsinkin kotiin onneksi vielä samana iltana, mikä oli aivan mahtavaa! Kotona olin noin puoli yhdeksän aikaan illlalla, jolloin juuri sopivasti jäi aikaa iltapalaan, hetken televisionkatseluun ja sitten nukkumaan. Vaikka reidet olikin jonkin verran kipeät, eivät ne kuitenkaan haitanneet nukkumista lainkaan.

P.S Mitä vihasinkaan dreenien lisäksi erityisen paljon edellisessä leikkauksessa? Noh sitä veritulpanestolääkityksen pistämistä ja arvatkaas vaan, saanko taas kymmenen päivän ajan pistellä itseäni...