Tikkien poisto

Kävin tänään poistattamassa tikit. Kaikki näytti olevan oikein hyvin, tikit poistanut hoitaja oikein ihasteli kuinka sievät siistit arvet ovat.

Vielä pitäisi viikon verran ottaa rauhallisesti liikunnan suhteen ja kuulemma syödä paljon hiilareita. Menin siis hyvällä omalla tunnolla sushi buffaan ja söin jälkkäriksi vielä Ben & Jerry'siä, mmm.

Viikko rasvansiirrosta

Rasvansiirrosta on nyt kulunut viikko ja vointini on oikein hyvä. Viikonloppuna oli hieman lämpöilyä, kuitenkin alle 38 astetta. Myös päänsärkyä oli ikävän paljon, mutta onneksi sitäkään ei ole nyt enää. Nyt viikko leikkauksen jälkeen paikat eivät ole enää edes niin arat kuin aluksia ja särkylääkettäkään en nyt ole lainkaan ottanut.

Rinnoissa on kevyttä mustelmamuodostelmaa, ovat kauniin keltaisen väriset :O. Reisissä sen sijaan mustelmaa on yllättävän vähän, jotain ihan pientä havaittavissa. Viimeeksihän minulle ulkoreidet olivat yhtä valtavaa mustelmaa melkein lonkasta polveen!

Torstaina on sitten luvassa tikkien poisto. Se on ensimmäinen käyntini lääkärissä leikkauksen jälkeen, joten on jännä kuulla mitä siellä sanotaan.

Kotona

Pääsin nyt sitten kuitenkin onneksi eilen kotiin. Mielenkiintoista oli kylläkin se, että en tavannut ainoatakaan lääkäriä enää leikkauksen jälkeen. Kotiinkin lähdin hoitajan saattelemana. Sain mukaani sairauslomaa ensi viikon loppuun, antibiootti ja kipulääkerespetit ja eikun menoksi. Ihanaa kuitenkin päästä kotiin.

Reisissä ei ainakaan toistaiseksi ole pahasti mustelmaa, rinnoissa hieman. Viime kerrallahan reidet olivat ihan mustat rasvanottokohdista. Reidet ja rinnat ovat toki arat ja liikkuminen hieman tuntuu, mutta mitään kipuja ei kuitenkaan ole. Yötä vasten otin Buranan ja sillä nukkui oikein makoisasti aamuun, varsinkin kun edellisenä yönä ei oikein tullut nukuttua.

Ja vielä ilouutinen: ei Klexanen pistelyä tällä kertaa, jihuu :D

Täällä ollaan

Eilen oli sitten leikkaus ja kuten pelkäsin, jouduin jäämään tänne yöksi. Ennen leikkausta oli kyllä puhetta, että pääsisin kotiin yöksi ja lääkäri kirjoitti kaikki paperit valmiiksi, mutta leikkauksen jälkeen sanottiin, että täytyy kuitenkin jäädä yöksi. Blaah.

Tulin tosiaan sairaalaan vasta iltapäivällä. Pääsin osastolle samantien, mutta sitten olikin luvassa melkoista odottelua. Välissä lääkäri kävi piirtämässä leikkausta varten rasvanottokohdat ja sitten taas odoteltiin. Piirtämiseen käytettiin ihan tavallista textmarker tussia ja vessassa käytyäni jätin pönttöön kauniit vihreät jäljet...

Kolmen tunnin odottelu jälkeen pääsin vihdoin siirtymään leikkaussaliin. Pääsin kapuamaan samantien leikkauspöydälle, jossa alettiin asettelemaan kaikenlaisia antureita. Anestesialääkäri ei millään saanut kämmeneen tippaa, joten se piti nukutusta varten laittaa poikkeuksellisesti kyynärtaipeeseen. Leikkauksen aikana tippa sitten siirrettiin normaaliin paikkaan. Ehdin vielä hetken jutustella anestesialääkärin kanssa pelosta, että on hereillä leikkauksen aikana (kannattaa katsoa aiheesta elokuva) ja sitten olikin uniaika.

Heräämössä tunsin oloni samantien melko virkeäksi enkä aikaisempien kertojen tapaan torkku ut siellä lainkaan, toljotin vain seinässä ollutta digikelloa. Olin taas viluinen herättyäni, mutta sain lämpöpuhaltimen peitonalle ja olo oli sen jälkeen oikein mukava. Heräämössä ehdin olla hereillä alle tunnin ennen siirtoa takaisin osastolle.

Edellisen rasvansiirron jälkeen olin jonkin aikaa melko väsynyt ja pahoinvointinen, mutta nyt olo oli täysin normaali, ihan kuin en olisi leikkauksessa ollutkaan! Sen takia yöksi jääminen tuntui erityisen kurjalta. Nukkumisesta ei tullut juuri mitään ja jouduin pyytämään korvatulpat, koska huoneessa oli useampikin kuorsaaja. Noh, onneksi iPad viihdytti yön pimeinä tunteina.

Nyt on sitten leikkausta seuraava aamu ja olen vielä täällä sairaalassa. Kukaan ei oikein osaa sanoa kotiinpääsystä, sillä hoitaja sanoi lääkärini tulevan minua katsomaan ennen kotiutusta, mutta pohtikin myöhemmin että hän saattaa ollakin tänään toisessa sairaalassa. Katsotaan nyt miten käy, hinku kotiin on kova.

Leikkauspäivän aamu

Tänään on sitten jo leikkauspäivä. Poikkeuksellisesti leikkaus on vasta iltapäivällä, minun tarvitsee mennä sairaalaan vasta yhdeksi! Tämä on kuitenkin jo ensimmäinen sairauslomapäivä, joten töihin ei tänään tarvinnut mennä, joten voin aamupäivän viettää rennosti kotona. Kevyen aamupalankin sain poikkeuksellisesti syödä ennen kello kahdeksaa (söin kaurapuuroa ja maitorahkaa mustikoilla, kai se on kevyt aamiainen vaikka syön tuon saman setin joka aamu?) ja kahteentoista asti saan vielä juoda vettä.

Koska leikkaus on vasta iltapäivällä, on suuri riski joutua yöpymään sairaalassa. Toivottavasti pääsen kuitenkin kotiin yöksi. Täytyy kuitenkin pakata varmuuden vuoksi yöpymistarvikkeet mukaan.

Jatkoa seuraa.