Eilen oli sitten leikkaus ja kuten pelkäsin, jouduin jäämään tänne yöksi. Ennen leikkausta oli kyllä puhetta, että pääsisin kotiin yöksi ja lääkäri kirjoitti kaikki paperit valmiiksi, mutta leikkauksen jälkeen sanottiin, että täytyy kuitenkin jäädä yöksi. Blaah.
Tulin tosiaan sairaalaan vasta iltapäivällä. Pääsin osastolle samantien, mutta sitten olikin luvassa melkoista odottelua. Välissä lääkäri kävi piirtämässä leikkausta varten rasvanottokohdat ja sitten taas odoteltiin. Piirtämiseen käytettiin ihan tavallista textmarker tussia ja vessassa käytyäni jätin pönttöön kauniit vihreät jäljet...
Kolmen tunnin odottelu jälkeen pääsin vihdoin siirtymään leikkaussaliin. Pääsin kapuamaan samantien leikkauspöydälle, jossa alettiin asettelemaan kaikenlaisia antureita. Anestesialääkäri ei millään saanut kämmeneen tippaa, joten se piti nukutusta varten laittaa poikkeuksellisesti kyynärtaipeeseen. Leikkauksen aikana tippa sitten siirrettiin normaaliin paikkaan. Ehdin vielä hetken jutustella anestesialääkärin kanssa pelosta, että on hereillä leikkauksen aikana (kannattaa katsoa aiheesta elokuva) ja sitten olikin uniaika.
Heräämössä tunsin oloni samantien melko virkeäksi enkä aikaisempien kertojen tapaan torkku ut siellä lainkaan, toljotin vain seinässä ollutta digikelloa. Olin taas viluinen herättyäni, mutta sain lämpöpuhaltimen peitonalle ja olo oli sen jälkeen oikein mukava. Heräämössä ehdin olla hereillä alle tunnin ennen siirtoa takaisin osastolle.
Edellisen rasvansiirron jälkeen olin jonkin aikaa melko väsynyt ja pahoinvointinen, mutta nyt olo oli täysin normaali, ihan kuin en olisi leikkauksessa ollutkaan! Sen takia yöksi jääminen tuntui erityisen kurjalta. Nukkumisesta ei tullut juuri mitään ja jouduin pyytämään korvatulpat, koska huoneessa oli useampikin kuorsaaja. Noh, onneksi iPad viihdytti yön pimeinä tunteina.
Nyt on sitten leikkausta seuraava aamu ja olen vielä täällä sairaalassa. Kukaan ei oikein osaa sanoa kotiinpääsystä, sillä hoitaja sanoi lääkärini tulevan minua katsomaan ennen kotiutusta, mutta pohtikin myöhemmin että hän saattaa ollakin tänään toisessa sairaalassa. Katsotaan nyt miten käy, hinku kotiin on kova.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti