3 päivää leikkauksen jälkeen

Aamupäivä kului Eläinsairaalan parissa, ja jossain vaiheessa eilen tapaamani lääkäri tuli tarkistamaan vointiani. Hän kysyi mitä mieltä olen kotiin menosta ja olin tietysti ihan innoissani että olisiko se jo mahdollista. Hän sanoi että hän puhuu oman lääkärini kanssa asiasta puhelimessa ja ilmoittaa myöhemmin. Yhdet dreenit poistettaisiin joka tapauksessa vielä tänään. Olin tietenkin erittäin innoissani kotiinpääsy mahdollisuudesta ja tekstasinkin kotiin että saattaisin olla tulossa jo tänään.

Ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen hoitaja tuli kertomaan että voisin lähteä kotiin, ja se olisikin parempi kuin jäädä sairaalaan, sillä oma osastoni suljettaisiin viikonlopuksi ja joutuisin siirtymään huoneeseen, jossa on infektiopotilaita. Koska olin hyväkuntoinen ja en olisi kotona yksin, olisin paremmassa turvassa tulehduksilta kotona. Ennen kotiutusta minun pitäisi kuitenkin vielä käydä suihkussa, koska se on hyväksi haavoille. Minulta myös poistettiin yhdet dreenit, mitä jännitin todella paljon. Hoitaja rauhoitteli, että ei se ole toimenpiteenä ollenkaan paha, ainoastaan ajatustasolla saattaa olla inhottavaa. Juttelimme ensin toimenpidehuoneessa kotiinlähdöstä ja sain ohjeistuksen loppujen dreenien mittaamiseen ja tyhjentämiseen ja lääkitykseen. Sitten menin pitkäkseni hoitopöydälle ja hoitaja poisti tikit. Tikkien poisto sattui hieman, koska arkaa leikkausihoa piti venyttää. Seuraavaksi hoitaja pyysi minua hengittämään syvään sisään ja ulos, ja uloshengityksen aikana hän veti letkun ulos. Poisto oli nopeasti ohi ja eikä tosiaan sattunut yhtään, vaikka tuntuikin tavallaan aika häijyltä, mikä johtui enemmän siitä, että se oli ajatuksena inhottavaa kuin että se olisi oikeasti mainittavasti tuntunut. Seuraavaksi käännyin toisin päin ja dreeni poistettiin myös toiselta puolelta.  Sain vielä reseptit lääkkeitä varten ja mukaani kaksi tablettia sitä vahvempaa  kipulääkettä öitä varten. Sitten soitin kotiin että nyt sopisi tulla hakemaan ja menin pakkaamaan tavaroitani. Kotiin pääsy oli kyllä aivan mahtavaa.

Kun kyyti vihdoin tuli, oli outoa poistua sairaalasta. Automatka tuntui vähän häijyltä, koska kevytliivini eivät tukeneet kovinkaan paljoa ja auto kuitenkin hyppii ja pomppii liikenteessä. Selvittiin kuitenkin apteekin kautta kotiin (lääkkeet yhteensä n. 100 eur!!). Oli outoa olla kotona, varsinkin kun minulla oli vielä neljä letkua. Heti ensimmäiseksi menin päiväunille, koska päivän jännitys oli väsyttänyt kummasti ja olinhan tottunut sairaalassakin torkkumaan päivällä. Kotisängyssä ongelmana oli tietenkin se, että letkuja ei saanut solmittua sängyn molemmin puolin, mutta keksin avata yöpöydän laatikon johon dreenit sai tukevasti, oikean puolen letkut tulivat mahan yli.

Loppu päivä kului lähinnä telkkaria katsoen, mutta kotona oli silti mukava olla. Sairaalassa hoitajat olivat piikittäneet joka ilta vatsaani verenohennuslääkkeen, mutta nyt jouduin tietenkin piikittämään itse. Piikitys jännitti todella paljon ja se tuntui ajatuksena todella etovalta. Kun vihdoin uskalsin kokeilla tuntui etten millään saanut piikkiä menemään ihosta läpi. Piikkiä saikin painaa melko voimalla ennen kuin se meni ihosta läpi, mutta tämän jälkeen se meni ongelmitta vatsamakkaraan. Aineen painaminen ihoon sattui jonkin verran, ja piikityksen jälkeenkin sattui jonkin aikaa, mutta selvisin kuitenkin kunnialla. Inhottaa vain ajatella, että tämä pitäisi toistaa joka ilta vielä viikon ajan.

Ennen nukkumaan menoa otin vielä vahvemman kipulääkkeeni ja asettelin dreenit yöpöydän laatikkoon. Nukkuminen omassa sängyssä oli tietenkin ihan muuta kuin sairaalassa, mutta siitä huolimatta yöunet olivat melko kevyet, koska dreenien kanssa nukkuminen selällään vaikeutti nukkumista melko paljon.