Lisää päätöksiä

Vaikka päätös rintojen poistoleikkauksesta olikin tehty ja ajankohtakin sovittu, oli minun lisäksi päätettävä haluisinko täytteeksi omakudosta vai silikonit. Normaalisti omakudostäyte otetaan vatsasta tai selästä, mutta nuorena tanssinharrastajana minulla ei kummastakaan löydy mainittavasti ylimääräistä, joten minun tapauksessani täyte olisi otettu reisistä. Vaikka en varsinaisesti olisikaan pistänyt pahakseni ylimääräisen rasvan siirtämistä reisistä rintoihin, päädyin kuitenkin silikoniin, sillä tanssijana en halunnut menettää osaa sisäreiden lihaksesta vaikka lääkärin mukaan se ei mikään merkittävä lihas olekkaan. En kuitenkaan usko että spinnini pyörisi enää vanhaan tapaan, jos sisäreisiäni olisi operoitu, puhumattakaan reisien toipumiseen tarvittavasta ajasta ennen kuin pääsisin palaamaan tanssin pariin. Omakudossiirrosta tulisi lisäksi molempiin reisiin pitkät arvet nivusista lähes polviin asti ja sekään ei varsinaisesti houkuttanut.

Koska päädyin silikoniin, lääkärini mittasi rintojeni koot ja katsoi alustavasti sopivan kokoista proteesia, vaikka lopullisen päätöksen hän tekisi vasta leikkauksessa. Proteesiksi valitaan aina sen kokoinen, mikä tyhjäksi jäävään rintaan mahtuu, omia rintoja isompia silareita ei siis voi saada. Toki imettäneillä äideillä saattaa rinnoissa olla tyhjää jo entuudestaan, jolloin rinnoista tulee hieman suuremmat kuin ennen leikkausta, mutta minun tapauksessani rinnoistani tulisi samankokoiset kuin mitä ne on ennen leikkausta.

Ennen rintojen poistoleikkausta minun piti myös käydä erinäisissä tarkastuksissa, jotta varmistuisi, etten olisi jo sairastunut syöpään, jolloin leikkausta ei voitaisi enää tehdä. Ensimmäisenä kävin magneettikuvauksessa, jossa ei näkynyt mitään hälyttävää. Seuraavaksi kävin mammografiassa ja ultraäänessä, joissa ei niin ikään näkynyt mitään. Leikkaus voitaisiin siis toteuttaa suunnitellusti. Kun leikkauksen toteutuminen oli varmistunut kävin vielä tapaamassa anestesialääkäriä, joka kyseli joitain kysymyksiä, kurkkasi suuhuni ja määräsi minulle sopivan annoksen rauhoittavia ennen leikkausta. Tapaamista sain odottaa tuntitolkulla ja olin vastaanotolla n. 5min, joten hieman turhaltahan tuo anestesialääkärillä käynti tuntui. Sain kuitenkin samalla käynnillä osastolta vielä ohjeet ruokailusta ennen leikkausta ja siitä mitä minun tulisi ottaa mukaan sairaalaan, joten täysin hukkaan ei tuokaan käynti mennyt. Samalla kävin vielä labrassa verikokeissa, sillä veriryhmäni ei näkynyt sairaalan tiedostoista ja olisi kuitenkin tärkeä tietää leikkauksessa. Nyt olisi kaikki valmista leikkausta varten ja seuraavan kerran lääkärissä kävisin leikkauspäivän aamuna klo 7.00.