Leikkausta seuraava päivä

Selvittyäni rintojen poistoleikkauksen jälkeisen yön hengissä, joskin vähillä unilla, tuotiin minulle kuudelta aamulääkkeet, jonka jälkeen jatkoin vielä säälittävää torkkumistani. Yöllä ei tullut juurikaan nukuttua, koska piti nukkua selällään (mitä en koskaan tee) ja hoitajat ravasivat jatkuvasti tarkkailemassa. Mutta toisaalta eipähän ollut muutakaan tekemistä kuin torkkua, joten siinä mielessä väsymys oli ihan hyväksi.

Puoli kahdeksan aikaan labrasta tuli taas sama tyttö kuin leikkausaamuna ottamaan verinäytteitä ja samalla paikalle tuli aamiainen, ensimmäinen kiinteä ruokani sitten tiistai illan ja kyllä se maistuikin. En ollut saanut istua ennen tätä, joten istumaan nousu ruokailua varten oli yllättävän haastavaa, varsinkin kun käsillä ei voinut yhtään työntää vaan koko nousu piti hoitaa pelkillä vatsalihaksilla. Onneksi sairaalasängyn päätyä sai nostettua lähes istuma-asentoon, jolloin ei tarvinnut itse nousta kuin vähän. 

Ruokailun jälkeen minulla ei ollut mitään tekemistä, koska olin edelleen letkuista kiinni sängyssä ja kaikki tavarani olivat ulottumattomissa. Pelasin siis äärimmäisen tylsää kännykkäpeliä noin tunnin verran, koska minulla ei ollut kädenulottuvilla mitään muutakaan. Sitten keksin kutsua hoitajan viemään minut vessaan. Hoitaja irrotti dreeniletkut sängystä ja laittoi ne muovikasseihin, jolloin voisin kantaa niitä mukanani. Hoitaja tuli kanssani vessaan ja jäi oven taakse vahtimaan että selviän toimituksesta. Koska kävely ei tuottanut mitään ongelmia, hoitaja sanoi että voisin tästä eteenpäin kävellä vapaasti ja aina sängyssä ollessani solmia letkupussit sängyn laitaan.

Ihan ensimmäisenä kaivoinkin kaapista reppuni ja sieltä läppärin. Tuntui mahtavalta päästä vihdoin nettaamaan ja katsomaan elokuvia koneelta. Mokkulan kanssa oli aluksi vaikeuksia, joten katsoin  muutaman jakson Sinkkuelämää mukaan ottamaltani DVD:ltä, mutta pian mokkulakin alkoi toimimaan ja pääsin nettiin. Viestejä ei ollut juurikaan tullut kuten ei normaalistikkaan, mutta oli kiva päästä kirjoittamaan kavereille että olen hengissä ja hyvissä voimissa. Olin myös löytänyt leikkausta edeltävänä viikonloppuna mielenkiintoisen blogin, jota lueskelin tuntitolkulla, olihan vanhoja lukemattomia postauksia satoja.

Noin yhdeksän aikaan leikkaavalääkäri kävi katsomassa minua ja tuhdit kääreet poistettiin ja pääsin ensimmäisen kerran näkemään itseni. Ensisilmäys oli aikamoinen  shokki, sillä rinnat olivat todella epätasaiset. Lääkäri varmaan näki kauhistuneen ilmeeni ja sanoi että oudot möykyt olivat dreeniletkuja, jotka näkyivät selvästi ihon alta. Lääkäri sanoi vielä että leikkaus oli mennyt hyvin ja vaikuttaisi siltä että mitään katastrofaalista ei pitäisi tapahtua.

Sain käyttööni kevyet rintaliivit ja jatkoin nettaamista. Yhdentoista aikaan saapui lounas: kasvispihvejä ja muusia. Söin pihvit, mutta en syönyt muuta, koska tiesin että mieheni toisi minulle sushia lounaaksi.  Ei mennytkään kauaa kun hän saapui sushi nyssyköiden kanssa ja söimme sushia yhdessä. Koska hän oli käymässä lounastauollaan, ei hän voinut olla kovinkaan pitkään.

Päivä jatkui nettaamisen parissa, kunnes neljältä eteeni kiikutettiin jo päivällinen: keitto jossa oli soijamakkaroita ja oliiveja. En voi sietää kumpaakaan, joten ruoka jäi syömättä. Onneksi päivällisen aikana vanhempani ja mieheni tulivat vierailulle ja menimme sairaalan kahvioon, jossa otin kahvin ja ison suklaakeksin. Sen verran olin vielä leikkauksesta heikkona että kahviossa istuskelu alkoi vähän heikottaa ja halusin palata takaisin huoneeseen. Siellä seurusteltiin vielä jonkin aikaa, mutta sitten jouduin taas viihdyttämään itse itseäni nettaamisen parissa. Tuttuun tapaan hoitaja kävi vielä pistämässä verenohennuslääkkeen vatsaan, mutta muuten ilta meni lähinnä netissä. Iltapala tuotiin seitsemän jälkeen ja olemattoman päivällisen jälkeen se maistui erinomaisesti.

Sain yötä varten taas tehokkaan kipulääkkeen ja toinen yö meni paljon kivuttomammin kuin ensimmäinen, koska nyt huoneessa oli vain yksi pieni valo (joka sekin tosin häiritsi hieman), mutta ei kuitenkaan täyttä valaistusta kuten ensimmäisenä yönä. Lisäksi yöhoitaja ei käynyt kuin muutaman kerran yön aikana katsomassa minua, joten senkin puolesta yö meni paremmin. En kyllä sikeästi nukahtanut nytkään missään vaiheessa, edelleen yö meni lähinnä torkkuen, mutta ilman suurempia häiriöitä kuitenkin.