Leikkauspäivän aamuna heräsin klo 6 ja join sallitun 1 dl vettä hitaasti siemaillen. Olen tottunut juomaan aamulla monta lasillista vettä, joten jano oli kohtalainen. Muuten aamutoimet olivat normaalit aamiaisen puuttumista lukuun ottamatta, enhän saanut enää syödä tai juoda mitään muuta kuin tuon 1 dl vettä. Suihkussakin kävin vielä uudestaan, jotta olisin mahdollisimman puhdas leikkausta varten.
6.45 isäni tuli viemään minua sairaalaan, jossa minun tulisi olla 7.00. Aikataulullisesti ajoitus osui nappiin, sillä avasin osaston oven tasan 7. Hetken jouduin vielä odottelemaan kolmen mummelin kanssa, mutta pian hoitaja vei minut huoneeseeni. Huone oli kahden hengen huone, mutta saisin olla siellä itsekseni. Ihan ensimmäisenä hoitaja antoi minulle rauhoittavat lääkkeet, jotta ne ehtisi vaikuttaa ennen leikkausta. Sitten hän mittasi pohkeeni ympäryksen tukisukkia varten ja lähti hakemaan leikkausvaatteita. Vaihdoin ylleni leikkausvaatteet, vatsaani tuikattiin verenohennuslääkettä ja ranteeseeni kiinnitettiin tunnistusranneke. Labrasta tuli vielä ikäiseni tyttö ottamaan verinäytteitä ja lopulta itse leikkaava lääkäri tuli tapaamaan minua. Hän otti minusta ensin kuvia, piirsi rintakehäni täyteen viivoja tavallisella Textmarkerilla ja otti vielä uudet kuvat viivojen kera.
Tämän jälkeen lähdin hoitajan saattamana kävelemään kohti leikkaussalia. Kello oli tässä vaiheessa noin kahdeksan. Sänkyni otettiin sinne myös mukaan, mutta hoitajan mielestä oli parempi että kävelen sinne itse, koska seuraavan kerran tulisin kävelemään vasta vuorokauden kuluttua. Ja ei ne rauhoittavat juurikaan kävelyyn vaikuttaneet, joten tuo sopi minulle hyvin. Leikkaussalissa meitä oli jo hoitajatiimi vastassa ja pääsin heti hyppäämään leikkauspöydälle. Ympärilläni alkoi saman tien hirveä hyörinä ja siinä lomassa joku sanoi olevansa anestesialääkäri ja tuikkasi neulan käteeni. Kuulin vielä yhden hoitajista sanovan että lääkäri tuli, tunsin kipua kädessäni ja sitten vintti pimeni.
Seuraavaksi availin silmiäni rauhallisessa heräämössä, jossa oli täysin päinvastainen tunnelma leikkaussalin tohinaan. Vilkaisin kelloa ja se oli noin yksi. Pohdin hetken että onkohan leikkaus jo tehty ja vilkaisin rintaani. Jep, leikattu on. Jonkinlaista pientä kipua oli havaittavissa, mutta viereeni ilmestyi heti hoitaja, joka kysyi kipuasteikkoa 1-10 ja tuikkasi suoraan suoneen kipulääkettä, joka vaikutti saman tien. Heräämössä aika kului torkkuen, välillä hoitaja kävi kysymässä vointiani ja lisäämässä kipulääkettä. Jossain vaiheessa myös leikkaavalääkäri kävi minua katsomassa ja muistaakseni sanoi että kaikki meni hyvin, mutta olin vielä sen verran tokkurassa että en muista tilannetta kovinkaan tarkkaan.
Ennen lähtöäni heräämöstä lihakseeni lisättiin vielä pitkäkestoista kipulääkettä ja noin neljän aikaan kutsuttiin hoitaja kärräämään minut osastolle. Matka osastolle sängyssä maaten oli aika hupaisaa, koska sänky heilui aika paljon. Huoneeseen päästyäni hoitaja antoi minulle kaapistani puhelimeni, koska en saanut nousta sängystäni. Soitin kotiin, että leikkaus meni hyvin ja että olen nyt jo osastolla. Olimme varautuneet, että pääsisin osastolle vasta illalla, joten soittoni tuli iloisena yllätyksenä ja minua luvattiin tulla katsomaan vielä samana päivänä. Ennen vieraiden tuloa torkuin kevyesti, ja minua kävi hoitaja katsomassa n. tunnin välein. Minulla oli happiviikset naamalla, joka ehkäisi pahoinvointia ja sain tipan kautta ravintoliuosta, koska en saanut vielä syödä. Kuuden aikoihin vieraani tulivat ja se oli mukavaa. Kerroin leikkauskokemuksistani ja välissä hoitaja kävi tuikkaamassa verenohennuslääkkeen vatsaani. Sain myös hieman kiisseliä iltapalaksi, jota join mukista puoli-istuvassa asennossa. Vaikka mielestäni olin jo ihan freesi tässä vaiheessa, sain jälkeenpäin kuulla että olin vielä vähän pöpperöinen ensimmäisenä iltana.
Vieraitteni lähdettyä luonani ravasi edelleen hoitaja tunnin välein, itse asiassa koko yön. Sain yötä varten tehokkaampaa kipulääkettä, mutta yöllä ei tullut kuitenkaan nukuttua kovin hyvin, koska huoneessa oli valot hoitajia varten ja luonani kävi hoitaja n. tunnin välein myös yöllä. Rintani oli pakattu tiukkaan pakettiin, mutta joka käynnillä hoitaja katsoi ettei ole tullut hirveästi mustelmaa tai muuta hälyttävää, ja tämä venyttäminen tietty tuntui melko häijyltä. Noin neljän aikaan hoitaja päätti poistaa virtsakatetrini ja se tuntui kanssa melko häijyltä, mutta onneksi oli nopeasti ohi. Loppu yö jatkui samaan malliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti