Jouduin 25-vuotiaana
tekemään yhden elämäni suurimmista päätöksistä, päätöksen, jota ei voisi enää
perua ja joka vaikuttaisi koko loppuelämääni. Kannan BRCA2 rintasyöpägeeniä, jonka
kantaja sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään n. 80% todennäköisyydellä, ja
riski sairastua on korkea jo nuorena. Ainoa keino välttyä sairastumasta rintasyöpään olisi
molempien rintojen poisto leikkauksella, jolloin rintasyövän saaminen olisi erittäin
epätodennäköistä. Voit lukea lisää BRCA2 geenistä mm. täältä.
Kokemusta rintojen poistoleikkauksesta löytyy ihan lähipiiristäni, sillä äitini rinnat on poistettu jo useampi vuosi sitten. Olin
aluksi hieman skeptinen leikkauksen suhteen, koska hänellä oli
käytetty leikkausmenetelmänä outoa ja hidasta venytystekniikkaa, jossa rintojen poiston jälkeen rintalihaksia venytetään pikkuhiljaa ennenkuin varsinainen proteesi asennetaan paikalleen. Tästäkin huolimatta harkitsin leikkausta alusta alkaen, koska tätini kuoli rintasyöpään parikymppisenä kun itse olin vielä herkkä pieni
lapsi ja näin ollen olen saanut rintasyövästä erittäin huonon kuvan.
Kypsyttelin asiaa
kuitenkin vuoden verran ja odottelin samalla myös hyvää ajankohtaa
leikkaukselle, sillä sairausloma tulisi olemaan pitkä. Kun siskoni leikattiin ja
hän sai uudet rinnat samassa leikkauksessa ja kaikki meni melko hyvin, uskalsin
ottaa lääkärini kanssa puheeksi josko minäkin sitten menisin rintojen poistoleikkaukseen.
Lääkärini oli sitä mieltä, että voisimme sopia seuraavan tapaamisen noin puolen
vuoden päähän, ja jos edelleen olisin sitä mieltä että rintojen poistoleikkaukseen haluan,
niin sitten voitaisiin varata leikkausaika.
Puolivuotta sitten
pohdiskelin riskejä ja leikkauksen peruuttamattomuutta, mutta olin koko ajan
melko varma että leikkaukseen minä menen. Jos on saanut mahdollisuuden välttyä
niinkin pahalta sairaudelta kuin rintasyövältä, olisi minusta hullua olla
hyödyntämättä tätä mahdollisuutta. Leikkauksen jälkeen ainainen pieni pelko
syöpään sairastumisesta olisi historiaa. Kun sitten eräänä talvisena päivänä tapasin lääkärini uudestaan, olin varma leikkaukseen
menosta ja sain ajan leikkaukseen.
Hei,
VastaaPoistaMinulla on ennalta ehkäisevä rintojen poisto edessä ja ihan hirveästi olisi kysymyksiä! :D Minua ensinnäkin kiinnostaisi tietää, että kuinka nopeasti kaikki eteni, kun kävit ensimmäisen kerran lääkärissä? Eli kuinka nopeasti sait leikkausajan sen jälkeen, kun teit päätöksen leikkauksesta? Ja kuinka pitkä sairasloma on? Oletko tyytyväinen rintoihisi? Ovatko ne mielestäsi luonnollisen näköiset? Oletko tyytyväinen silikoneihin? Miten rasvansiirrot muuttavat rintojasi? Tietenkin terveys on itsellä etusijalla, mutta kieltämättä myös ulkonäköasiat mietityttää kovin..
Ensimmäisen kerran kävin geenitesteissä muistaakseni 23-vuotiaana (??), eli pari vuotta ennen leikkausta. Tämän jälkeen kävin vuosittain magneettikuvauksessa, ultraäänessä, mammografiassa ja tämän leikkauksenkin tehneen lääkärin luona kontrollissa. Äidilläni oli noihin aikoihin oma rintojenpoistoleikkauksensa (hänellä käytettiin rintalihaksen venytystekniikkaa ennen proteesin asennusta) ja jo tuolloin kypsyi ajatus mennä itsekkin leikkaukseen. Kun siskoni sitten meni rintojenpoistoon vuonna 2011 ja hänelle laitettiin silikonit jo heti samassa leikkauksessa, uskalsin minäkin sanoa lääkärille, että haluaisin kanssa leikkaukseen. Sovimme lääkärin kanssa, että tapaamme uudestaan puolen vuoden kuluttua ja mikäli edelleen olisin varma siitä, että haluan leikkaukseen mennä, niin sitten se tehtäisiin. Minut laitettiin kuitenkin jo siinä vaiheessa jonoon. Kun sitten puolen vuoden kuluttua ilmoitin olevani edelleen leikkauksen kannalla, sain leikkausajan ihan muutaman kuukauden sisään ja toivomanani ajankohtana (muistaakseni, tästä on aikaa jo niin kauan että yksityiskohdat eivät enää muistu mieleen). Sairauslomaa oli viisi viikkoa.
VastaaPoistaOlen todella tyytyväinen rintoihini, ne ovat mielestäni jopa kauniimmat kuin ennen leikkausta. Toki sivuissa näkyy edelleen hailakat arvet, mutta tämä ei minua haittaa tippakaan. Ovat mielestäni ihan luonnollisen näköisetkin, tosi silikonien orientaationappulat tms. paistavat hiukan ihon läpi (tähän taas auttaa rasvansiirrot) ja rintalihasta jännittäessä rinnat menevät hassusti ruttuun. Mutta harvassa ovat tilanteet jossa jännitän rintaani alasti, salilla minulla kuitenkin on paita päällä :D.
Rasvansiirrolla on tarkoitus tuoda hieman vielä pehmeyttä ja luonnollisuutta rintoihin, sillä ohuen ihon läpi silikonit kuitenkin hieman kuultaa (esim. juuri ne orientaationappulat). Kun päällä on hieman rasvaa, on tulos entistä luonnollisempi.
Leikkauksen lopputulostahan ei ikävä kyllä pysty millään arvioimaan etukäteen, koska jokainen on yksilöllinen. Omalla kohdallani olen erittäin tyytyväinen rintojen ulkonäköön ja nautin siitä, että minulla on nykyään muotoja myös ilman topattuja rintaliivejä. Myös toipumisprosessi meni kohdallani hyvin ja kovista kivuista ei ole tarvinnut kärsiä missään vaiheessa. Ja ulkonäköasioissa voi lohduttautua silläkin, että nyt voidaan tehdä hallittu leikkaus ja panostaa myös ulkonäöllisesti, mutta jos ennaltaehkäisevää poistoa ei tee ja se syöpä tulee, niin sitten se on niks naks kaikki veks ilman kosmeettista panostusta (näin kärjistetysti).
Kiitos kattavasta vastauksesta! :) Ja kiitos, kun olet kertonut leikkauskokemuksistasi blogissa, siitä on ollut todellakin paljon hyötyä tällaisella samassa tilanteessa olevalle!
VastaaPoista